Saimme tänä syksynä kokeilla miten aito primitiivikeramiikka valmistuu. Suurkiitos tästä kurssista kuuluu luokkatoverillemme, Leena Pelliselle, joka mahdollisti tämän mahtavan tapahtuman kaikille muinaisteknikoille!
Teimme punasavesta kaikenlaisia ruukkuja, helmiä, värttinöitä ja koriste-esineitä jo muutama viikko sitten. Saveen sekoitettiin kaikenlaisia seosaineita kokeilumielessä. Ainakin samottia, nokkoskuitua, kuusenkuorihaketta ja peurankarvaa silputtiin muutamaankin rukkuun siinä toivossa että ne vahvistaisivat ruukkujen rakenteita. Tästä voi joku ammattikeraamikko varmaankin kertoa enemmän, itsehän sain inspiraationpuutetta tuolloin poteneena rähmäkäpälänä aikaiseksi vain kourallisen pieniä helmiä, ja kyllä nyt harmittaa ettei tullut tehtyä kunnon ruukkukokoelmaa.
Savityöt jätettiin kuivumaan parin kolmen viikon ajaksi. Kuivumisen on hyvä tapahtua hitaasti muovin alla etteivät työt halkea. Raaka savityö on äärettömän haurasta ja arkaa vedelle joten polttopäivän on hyvä olla sateeton. Myös ilmankosteus saattaa vaikuttaa saveen negatiivisesti. Keskiviikkoaamuna satoi vielä, mutta sää onneksi selkeni puoleenpäivään mennessä joten poltto saattoi käynnistyä ilman maastopalovaaraa.
 |
| Muinaiskeraamikkojen leiri nousi koulun taakse |
Paikkana oli koulun takana oleva hiekkakenttä jonne ahkerat mutelaiset olivat kaivaneet polttokuopat valmiiksi jo edellisenä päivänä. Samalla valmistettiin erä tököttiä eli koivuntuohitervaa. Valmistustapa jäi vähän epäselväksi koska myöhästyin alusta, mutta lopputuloksen haistoi kyllä flunssaisen nenänkin läpi.
 |
| Tökötinpolttopönttö |
 |
| Tökötti valuu hiekassa olevaan pulloon. Savu on pahanhajuinen sivutuote |
Mutta palataanpas taas keramiikkaan:
Kuoppapolttoja oli tarkoitus tehdä sekä hapettomana sekä hapellisena. Hapelliseen polttokuoppaan lisättiin kaksi maanalaista rautaputkea ilmakanaviksi, hapeton kuoppa jäi ilman ilmareikiä. Käytännössä molemmat täytettiin samalla tavalla, pohjalle muutamia polttopuita, päälle ladottiin reilusti sahajauhoa sekä poltettavat saviesineet. Ruukut ja muut esineet täytettiin myös sahajauholla, voisi melkein sanoa että esineet "topattiin" suhteellisen tiiviiksi keoiksi kuoppaan. Keon ympärille ja päälle ladottiin reilusti puita ja sitten kuoppa sytytettiin hiilillä.
 |
| Ladotaan huolella. Takana palaa jo hapeton kuoppa |
 |
| Sytytys |
Kuoppapolttoa jatkettiin koko päivä lisäämällä puita erittäin varovasti etteivät alla olevat esineet vaurioituisi. Lämmöt olivat huikeat ja hiki virtasi. Molempia kuoppia poltettiin 8-9 tuntia jonka jälkeen tulen annettiin hiiltyä. Yöksi kuopan päälle lapioitiin jonkin verran hiekkaa jotta tuli sammuisi. Kipinävahdiksi jäivät muutamat rohkeimmista luokkatovereistamme, siitä heille valtavat kiitokset sillä yö oli ollut melkoisen viileä ja kostea!
Kuopat purettiin vasta seuraavana päivänä, ja vielä puolenpäivän aikaan alta paljastui tulikuumaa hiillosta ja tulikuumia, suurimmaksi osaksi täysin ehjiä keraamisia esineitä!
 |
| Apina kauhoo hiiliä pois keon päältä |
 |
| Hapellinen polttokuoppa avattuna jäähylle |
Hapensaanti kuoppaan ei ollut ilmeisesti toiminut toivotulla tavalla. Kuopasta piti tulla puna-harmaa-mustankirjavia keraamisia esineitä, mutta tämä kuoppa oli täynnä upean mustia esineitä. Oli hauskaa huomata miten happi vaikutti näihin tiiviisti sahanpuruissa poltettuihin esineisiin. Täysin pikimusta väri muuttui hiljalleen hapen vaikutuksesta suklaanrusehtavaksi mutta säilyi silti upean kiiltävänä!
 |
| Kuopan ihmettelyä |
Hapettomasta poltosta saatiin myös samankaltaisia syvän mustia esineitä. Kuoppa savusi vain niin kovasti etten saanut sieltä hyvää kuvaa. Myös tässä kuopassa oli todella huima onnistumisprosentti. Vain pari kolme astiaa oli lohjennut.
Intiaanipoltto puolestaan antoi hienoja värisävyjä. Käytännössä kyseessä on lähinnä kookas nuotio jonka keskelle keramiikka oli ladottu. Nuotiota poltettiin nelisen tuntia jonka jälkeen keon annettiin vain jäähtyä seuraavaan päivään saakka. Ikävä kyllä muistini ei enää suostu kertomaan käytettiinkö tässä nuotiossa sahajauhoja vai ei. Vaan lopputulos oli erittäin valokuvauksellinen.
Jokaisessa poltossa latojat merkitsivät esineiden tarkat lukumäärät muistiin jotta hiilten seasta osattaisiin myös purkuvaiheessa etsiä oikea määrä kappaleita. Alla inventoidaan intiaanipolton esineistöä.
 |
| Tarkka listaus käynnissä. |
Kurssilla kokeiltiin myös
kehäpolttoa.
 |
| Kehää latomassa |
Tässä poltossa koottin laaja polttokehä jonka keskelle keramiikka ladottiin sahajauhoihin pakattuina keoksi. Kehä sytytettiin joka reunalta yhtäaikaisesti jaa poltettiin ensin tunti, puolitoista paikoillaan jonka jälkeen tulta lähdettiin pikku hiljaa siirtämään lähemmäs kekoa. Halkoja lisättiin aina tarpeen mukaan siten että tuli oli joka puolelta tasainen. Kehän kuumuus oli todella kova ja kehän siirtelyyn tarvittiin huomattavasti kättä pidempiä esineitä.
 |
| Siirtelin tulta kepillä kun ei lähemmäs enää uskaltanut mennä |
 |
| Kehä on sulkeutunut keon ympärille. |
Kehää siirreltiin keskemmälle hissukseen parin tunnin ajan kunnes koko keko oli tulessa. Keon päälle lisäiltiin polttopuita erittäin varoen. Tässä kohtaa maakin oli jo polttavan kuumaa ja sitä kasteltiin reilusti jotta tulta pääsisi tarvittaessa kohentamaan. Myös tätä tulta pidettiin yllä iltaan saakka.
Aamulla pääsimme jo varovasti sörkkimään kekoa ja sieltä paljastui jälleen kerran iso kasa todella hienoja esineitä. Suurin oli harmillisesti haljennut pohjastaan.
 |
| Kehäpolton huippu kurkkaa kohti aamunkoittoa |
 |
| Kehäpoltto jäähtymässä |
Olimme kaikki iloisesti yllättyneitä keramiikkakurssin onnistumisprosentista. Meitä oli varoitettu että keoista saattaa löytyä vain sirpaleita. Nyt kaikki kurssilaiset saivat vähintään yhden onnistuneen työn. Kurssi oli työntäyteinen ja raskas (etenkin teltassa yöpyneille), mutta minusta tämä oli äärettömän hauskaa: sai olla ulkona ja puuhastella elävän tulen kanssa hyvässä seurassa. Kiitos mahtavasta kokemuksesta, ja ensi kerralla lupaan jäädä kipinävahdiksi jos en ole silloin enää flunssassa!
