maanantai 29. huhtikuuta 2013

Kasvikurssilla

Vietimme tässä mukavan viikonlopun Euran Koskeljärven maisemissa tutustuen kevään kasveihin villiyrttiekspertti Ossi Kakon seurassa. Viime reissusta onkin ehtinyt jo vierähtää tovi.

Matkalla lintutornille
Olisiko käpytikka käyttänyt puunrunkoa apuvälineenä?

Taulakääpä oli päässyt kasvamaan metsässä melkoisen isoksi

Pakurikääpää ihmetellen
Tämä pakurikääpä oli suurimpia yksilöitä mitä ohjaajakaan oli nähnyt. Samalla tämä toimii hyvänä mallina millaiseksi pakuri voi kasvaa kun sen annetaan kasvaa rauhassa (vinkiksi kaikille "pakuriherätyksen" saaneille: antakaa niidenkin kasvaa). Pakuri lisääntyy itiöistä ja se tuottaa itiöitä vain kerran elinaikanaan, lähellä elinkaarensa loppua. Tämä yksilö oli lisääntymiskypsä, arviolta jopa 30-vuotias. Keräsimme mukaan vain maahan pudonneet kappaleet ja jätimme veitikan tuottamaan lisää pakuria tuleville polville.

Nokkosenversot aluillaan

Osmankäämen juuret sisälävät keväällä vain vähän syötävää, enemmänkin pelkkää tärkkelystä.

Hirven jalanjäljet
Ylivuotisia karpaloita poimimassa. Maku oli hieman käynyt.
Napajäkälä päältä
 Napajäkälä alta
Napajäkälä soveltuu kuulemma mm. muhennoksiin. Paahdettuna siitä saa eräänlaista "muinais-sipsiä". Maku on lähinnä jäkälämäinen, tekstuuri kuivakka ja jauhoinen. 

Sianpuolukka.
Jauhoisan marjan tekevä sianpuolukka soveltuu virtsatietulehduksia lievittäväksi teejuomaksi. Paahdetuista lehdistä saa tupakan kaltaista tuotetta. Kasvi on helppo sekoittaa puolukkaan. Sianpuolukka kasvaa yleensä suurina mättäinä.

Peuravainaa
Löysimme todella paljon eläinten jälkiä ja jätöksiä, jopa yhden pesäkolonkin. Hirvenjälkien lisäksi vastaan tuli pari hiljattain syötyä peuraa. Eläimen luita oli raahattu ympäri metsäaukeaa siihen tyyliin, että saattoipa hyvinkin olla susilauman työtä. Näillä seuduillahan viime talvena metsästettiin pantasusi Auli.

Evästauko
Urhea raitisilmamyrkytyksestä kärsivä joukkomme lähti sunnuntai-iltana Eurasta kohti kotia. Samalla jäimme odottamaan innolla kurssin kakkososaa joka järjestetään jo parin viikon päästä!

3 kommenttia:

  1. Oih ❤ Luontoa!
    Siellä näyttääkin olevan kevät pidemmällä kuin täällä hieman ylempänä kartassa.

    En tiennytkän tuota napajäkälä-juttua, laitetaan korvan taakse ja itsekin mietiskellyt, että miten kaikki pakuri-hurahtaneet ja trendikkäät terveysintoilijat käy repimässä kaikki irti mitä lähtee..toivottasti ei ihan kaikki häviä.

    Hui! En ookaan koskaan nähdy peuran jämäsiä..toisaalta on kamalaa löytää raatoja, mutta toisaalta niissä voi olla kivoja luita (etenkin pieneläimissä), joita voi putsata ja käyttää shamaani-härpäkkeinä. :D

    ~ Frillycakes ♥ ~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mutta tällaisten luonnontilaisten luiden keruu on siitä ikävää että niissä on luuydin edelleen jäljellä mikä taas haurastuttaa ja kellastuttaa luuta pidemmän päälle. Jätimme peuraparan paikoilleen, sillä kaikilla taitaa olla jo melkoiset varastot jo valmiiksi käsiteltyjä luita.

      Poista
  2. Hieno retkitarina ja niin mielenkiintoista asiaa!!!!

    VastaaPoista