Saippuankeittokokeilu, osa 2.

Talvempana keitetty ensimmäinen saippuaerä onnistui jotenkuten. Viisastuimme vahingoista ja yritimme uudelleen. Alla käyttämämme summittainen saippuaresepti, reseptin käyttö ja keitto täysin omalla vastuulla!

Otimme kaksi ämpärillistä (n. 8-10 litraa) sekapuun tuhkaa ja lisäsimme päälle kiehuvaa vettä kunnes kaikki tuhka on peittynyt, ja vielä vähän päälle. Kymmenen litran kattilassa oli tuhkavettä arviolta 9 litran verran ja keitimme tuhkat kahdessa erässä. Tuhkan siivilöimme puhtaaksi kekäleistä kauhomalla kelluvat roskat ja noen pois veden pinnalta. Seos odotteli jäähtymässä seuraavaan päivään. Päätimme vielä keittää seosta tiristääksemme kemikaaleja irti tuhkasta, en uskalla sanoa vaikuttaako se lipeän voimakkuuteen mutta ei tuntunut haittaavankaan.

Kun tuhka on laskeutunut pohjaan siivilöimme varoen kirkkaan (kellertävän) lipeäveden eroon tuhkasta. Märkä tuhka puristettiin kuivaksi kankaan läpi ja harmaa tuhkaneste jäi laskeutumaan uudestaan. Tällä tavalla siivilöiden saimme puhtaamman liemen, kun tuhka valui aina pohjalle. Saippuaan jäänyt tuhka tuntuu käsissä karhealta. Jonkin verran meni lipeää hukkaan, mutta ei se haittaa. Liuoksia käsitellessä suositellaan käytettäväksi kumihansikkaita ja silmäsuojia, lipeä on emäksistä eivätkä huurutkaan hyvää tee.

Lipeää keitimme kasaan kunnes nestettä oli jäljellä on n. litra, puolitoista. Eli ämpärillisestä tuhkaa tuli noin puoli litraa vahvaa lipeää. Testailimme itse lipeän summittaiset pH:t mittauspapereilla. Oli aika tujua se: pH 14!

Puhdasta peuranrasvaa. Pehmää ja kuohkeaa!

Keitimme edellisestä saippuakokeilusta yli jääneet rasvat puhtaaksi vedessä ja annoimme jäähtyä muutaman tunnin verran. Pinnalle hyytyvnyt rasva (laardi) oli puhtaan valkoista, pohjalle jääneet nesteet kaadettiin pois. Mikäli käytetään suoraan teurasjätettä ja rasvoja ei keitetä erilleen tulee saippuasta rusehtavaa kaikkien ainesosien (rasvat, lihat, karvat, jänteet)  liuetessa lipeään. Ainakin meille kävi ensimmäisessä saippuankeittokokeilussa näin.

Rasvat ja lipeä sekoitettii kattilassa ja annettiin kiehua tunnin, pari aina välillä sekoittaen. Seokseen lisättiin noin kourallinen suolaa, sillä tämän pitäisi auttaa saippuaa sakeutumaan. Juuri ennen muottiin kaatamista lisäsimme saippuaan tuoksuöljyjä. Laitoimme sitruunaöljyä yhteen muottiin, toiseen mandariinin tuoksua ja kolmanteen piparminttua. Ainoastaan piparmintun tuoksu erottuu vivahteena, eli sitä saa olla aika reilusti jos haluaa tuoksusaippuaa.

Saippualiemi saostuu. Tässä on jo suolat ja lipeät seassa

Muotit vuorattiin leivinpaperilla tai muovilla jotta saisimme saippuan muotista irti sen kovetuttua. Ilmava muotti olisi huomattavasti parempi kuivumisen kannalta. Päivän tai kahden kuluttua (seoksen hyydyttyä) saippua kipattiin ulos muotista ja paloiteltiin jotta se pääsee kuivumaan läpi asti. Intouduimme hieman liikaa ja kaadoimme saippuan kun se ei ollut ihan hyytynyt. Saippua pysyi hetken koossa, ja sitten se vähän lässähti... Jouduimme leikkaamaan palaset uudestaan kun seos oli kunnolla hyytynyt.

Täysin valmista ja kovettunutta saippua oli n. 1-2 kk:n kuluttua. Kuivatin omat saippuani käyttökoviksi noin 3 viikkoa huoneenlämmössä ja 1 viikon jääkaapin päällä lämpimässä. Nyt puuttuu enää koekäyttö!

Kokeiluresepti:
2 litraa lipeää
830 grammaa valkohäntäpeuran rasvaa
Kourallinen suolaa
Muutama tippa tuoksuöljyjä
Pieni palanen mehiläisvahaa antamaan hieman ryhtiä (ei kyllä vaikuttanut mitenkään, ei kannata tuhlata vahaa tähän)

 Alla vielä esimerkiksi lopputulos kevään saippuakokeiluista. Kumpi on houkuttelevampi? 

Saippuankeitto 1, teurasjätteestä tehdyt

Saippuankeitto 2, puhtaaksikeitetty saippua