Hiekkavalu:
Yritin saada aikaan vaikka mitä hienoa hiekkavalulla. Tarkoitus on mallintaa valmis kappale painamalla se kaksiosaiseen muottiin (öljyhiekkaseokseen) ja valamalla hiekkaan jäävään painaumaan pronssia. Valitsemani mallit eivät valitettavasti olleet parhaita mahdollisia.
Legorivistö. Tähän pitäisi vielä kovertaa kaato- ja kaasukanavat |
Se melkein onnistuu! |
Pahemmalta puoliskoltani lahjaksi saatu messinkinen jugend-kautta edustava teesiivilä alkaa olla hieman huonossa kunnossa joten ajattelin replikoida sen pronssista. Valitettavasti kappale oli aivan liian ohut jotta se olisi toistunut kunnolla hiekkaan. Kyseessä on pakottamalla messinkilevystä tehty kappale jonka kopioiminen epätarkalla hiekkamallilla ei ottanut mitenkään sujuakseen.
Johtopäätös: hiekkavalu sopii karkeisiin muotoihin kaikkein parhaiten. Hienommat yksityiskohdat kannattanee tehdä läskin avulla (kuten BersErkki) tai kaivertaa suoraan vahamuotista alipainevaluun. Jälkeenpäin jäin miettimään olisiko hiekkavalulla saanut toistettua kuperapintaisen pronssipeilin muodon jota olisi sitten voinut hioa kiiltävän kirkkaaksi. Täytyy kokeilla kevväämmällä.
Pronssivaluja
Suurin osa syksyllä tehdyistä pronssivaluista. Tässä ovat kaikki jotka ovat selvinneet kotiin asti eli kaikki ehjät valut.
- Vyönsolki ja kasviparkitusta nahasta itse värjätty ja kiinni niitattu nahkavyö
- Oksista tehdyt rannerenkaat
- Pronssioksat (keskeneräinen kaulakorusarja)
- Muinaissoljen aihio, päätynyt sittemmin joulukoristeeksi koska oli liian raskas korukäyttöön ja näytti piparkakulta
- BersErkki
- Aku Ankan hattu -riipus
- Kulkunen (1 kpl)
- Kampa
- Torin vasara, tyylitelty versio
- Paskavalu
Vielä yksi kuva paskavalusta. Suhteellisen modernin näköinen epäonnistuma. |
No näitä ei paljoa ole. Takominen ei ehkä ollut se minun juttuni eikä sitä kurssia kestänytkään kuin pari viikkoa. Tarkoitus oli oppia ihan perusteet kuuman metallin käsittelystä jotta jatkossa voisi suunnitella tuotteiden valmistusprosessin tehokkaammin. Huonojen ranteideni takia keskityin käsittelemään ohuinta löytämääni rautatankoa siinä missä isommat kaverit paukuttivat itselleen tulusrautoja ja puukonteriä. Lisäksi opetushenkilöstö oli fiksua ja tarjosi käyttööni omia puolen kilon vasaroitaan koulun puolentoista kilon vasaroiden sijaan. Helpotti tekemistä huomattavan paljon, siitä iso kiitos!
Kokeiluja koruiksi |
Loput työnäytteet |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti