Hopeoinnin kokeiluja

Tutustuttiin taannoisella korukurssilla hopeoinnin perusteisiin. Hopeointi perustuu sähkövirtaan (elektrolyysiin) joka siirtää välittäjäaineeseen upotettujen kappaleiden hopeamolekyylejä esineestä toiseen.

Ensin puhdistettiin hopeoitavan esineen pinta rasvasta pesuaineen ja ultraäänipesulaitteen avulla. Kyseessä ollut koru on saatu äidiltäni ja on arviolta 50-60 vuotta vanha, voi olla vanhempikin. Korun alkuperästä ei ole mitään tietoa, mutta korumestari oli sitä mieltä että kyseessä on valettu koru, todennäköisemmin jonkinlaista pronssiseosta. Ulkomainen, kenties turkkilainen tai muu etelänmaalainen matkamuistokoru, mutta leimoja korusta ei löytynyt ja korun neula oli jossain vaiheessa vaihdettu uudempaan pianolankaan (neula ei hopeoitunut). Asiasta jotain tietävät varmaan voivat tätä valaista.

Filigraanikoristeinen korusolki pesun jälkeen.

Hopeointi tapahtui matalaa sähkövirtaa käyttäen. Hopeanpalanen, josta hopeapartikkelit siirtyvät koruun, liitettiin plusnapaan ja hopeoitava koru miinusnapaan. Hopeointiliemeksi riittäisi esimerkiksi merisuolavesi ja 1,5 V paristo, joskin hopeointi sillä menetelmällä voi kestää pienen tovin (edit: Hähää, eipä riitäkkään, huijasin! Merisuolavesi ei todellakaan auta hopeoinnissa, vaan liemessä pitää olla vähintään 2% hopeaa jo sellaisenaan. Koululla käyttävät syanidiseoksia. Pahoittelen, sekoitin reseptin hopeanpuhdistusliemeen...)

Hopeointikokeilu käynnissä jämäpaloilla

Korun hopeointi kesti vajaat 10 minuuttia ja onnistui suhteellisen hyvin. Vain yksi korun koristekiekura jäi vähän vajaaksi hopeasta, koska siihen oli puhdistuksesta huolimatta jäänyt hapettumaa tai jonkinlaista roskaa väliin.

Hohtava hopeakoruni!

Esittelen vielä tämän kurssin viimeisen loppupläjäykseni. En oikein päässyt tutustumaan kiven istutukseen kun olivat nuo timantit sen verran kalliita. Sen sijaan nappasin hyötykäyttöön viisaudenhampaani joka oli ollut säilössä useamman vuoden ajan. Sahasin ja taittelin hopeasta liljankukkaa muistuttavan istutuspesän johon hammas kävi kuin valettu. Hammas kiinnitettiin pesäänsä epoksilla! Tämä on sitten hyvin henkilökohtainen koru, onhan siihen osatkin kasvatettu itse.

Korun nimi on "Hammas Puhkeaa".

Smokin'

Peurannahkojen savustuspäivä, lopultakin. Buckskin-nahan viimeinen käsittely tehdään lahopuun savulla. Savun sisältämät myrkyt (aldehydit) ja muut ainesosat tunkeutuvat tässä vaiheessa nahan kaikkiin solukkoihin tehden nahasta vesikestävän ja -pestävän.

Ihan ensiksi nahkaan tulleet reiät ja repeämät paikataan. Reiät tukitaan joko talouspaperitolloilla tai sitten ommellaan päälle paikkapala. Paksumpi muovi oli oikein hyvää tässä, sillä se muodosti samalla kurkistusaukon savustuksen ajaksi (pieni mahdollisuus säädellä savun tekemien värisävyjen voimakkuutta).

Paikattu!

Kaksi noin samankokoista bucksiniä ommeltiin yhteen pussiksi (lihapuoli ulospäin) ja pussin alareunaan ommeltiin kiinni vanha farkunlahje. Savu ohjataan lahjetta myöten pussiin josta se sitten tunkeutuu syvälle nahan kudoksiin. Lahje toimii samalla savun viilennyskanavana sillä liian kova lämpö polttaa nahan.  

Vanha kiukaanpesä toimii savustuspönttönä. Pohjalle iskettään muutama litra pieniä klapeja hiilloksen aikaansaamiseksi. Mehevään hiillokseen kaadetaan ämpärillinen lahopuurouhetta ja isketään luukut kiinni. Lahopuu ei saa palaa vaan nimenomaan savustua kituen. 

Hiilloksilla

 
Nahka viritetään telineeseen siten, että missään ei ole taitoksia. Teline piti vielä suojata pressulla kovan tuulen takia jotta savustus onnistuisi molemmilta reunoilta tasaisesti.

Savustuspönttö ja teline

"Vasemmalla näette keskeneräisen työn, oikealla palelevan opiskelijan"

Itse savustuksessa ei mennyt kauaa. Käsitellyt nahat olivat niin pieniä ja ohuita (peuranvasoja) että savu imeytyi läpi jo puolessa tunnissa siinä missä isompaa nahkaa saattaa joutua savustamaan jopa tunnin, puolitoista. Savun väri jää lähinnä nahan martiopuolelle, lihapuoli jäi pääasiassa vaaleaksi.

Valmis bucksin on komean toffeenruskea ja erittäin pahanhajuinen. Menee varmaan pari viikkoa ennen kuin haju tuulettuu irti sen vertaa että tästä uskaltaa lähteä ompelemaan mitään jännää. Mutta siitä sitten ensi kerralla!

Lampolassa taas

Mitä tekee kunnon oppilas silloin kun pitäisi olla sairaslomalla kipeiden ranteiden takia? No käy koulua ja tekee hommia silti. Kevennetysti tosin ja vain parisen tuntia kerrallaan, mutta silti. Ranteet alkavat olla jo melko hyvässä kuosissa mutta tilaisuuden tullen pidän mieluusti vapaapäiviä. Perjantait on merkitty tässä jaksossa lähiopetuksettomiksi päiviksi joten ajattelin huilata käsiäni vielä yhden pitkän viikonlopun verran.

Sitten, ollessani maidonhakureissulla Kuralassa, pyydettiin auttelemaan lampaan keritsemisessä. Mikäs siinä, toteaa meikäläinen ja vetää navettavaatteet niskaan. Se siitä huilimisesta.

Tekijänä kaksi amatööriä ja yksi Kuralan karjapiika. Emäntä itse auttoi alkuun ja lähti sitten lypsylle. Ensiksi piti saada lammas asettumaan.

No oles ny siinä!

Tämä kaveri kerittiin ensimmäistä kertaa joten se tuppasi vähän vikuroimaan. Oli siinä takkujakin mutta kerintäkoneella niistäkin pääsi varovasti läpi.

Eläin pysyi paremmin paikoillaan kun
 sen puristi jalkojen väliin. Jii-haw!

Teränvaihtohetki, lammaskin pääsi tauolle

Valmis ja vilpoinen lammas

Emäntä itse trimmasi lampaan vatsapuolen, kun ei sitä uskallettu tiineyden vuoksi kellistää. Ihan hyvin tuo ensikertalaiselta meni. Seuraava lammas keritäänkin sitten hieman nopeampaan tahtiin, tähän meni melkein kaksi tuntia. Kiitos lampaalle kärsivällisyydestä.