Jalometallikurssin helmet - kylmäpakotus ja emalointi

Syksy pääsi käyntiin reippaalla otteella tutun kultasepän ohjauksessa. Keijo Kinnunen vetää meille jälleen kerran jalometallikurssia jolla saa tehdä "mitä haluaa", ja meillähän näitä ajatuksia sitten on. Aloittelimme metallin kylmäpakottamisella. Itse käyttelin kuoppa-alasinta joka myös pukkeliankkana tunnetaan. Siis toistan, pukkeliankka.

Kuoppa-alasin

Tuolla erikoisella pallovehkeellä lyödään hehkutettu ja taipuisa (mutta kylmä) metalli kuoppaan. Sitten siirrytään asteittain aina pienempään kuoppaan ja pienempään palloon kunnes on saavutettu halutun mallinen kappale. Testailin tätä mm. jämäkuparinpaloihin sekä viisikymmensenttiseen:

Kappas, minilautasia!

Viisikymmensenttisen pohjaan juotin vielä pienen metallirenkaan jotta se pysyisi pystyssä. Kuparilautasten pohjaa littasin hieman vasaralla samasta syystä. Ja sitten halusin yht'äkkiä emaloida lautaseni!

Hinkutustekniikka-artesaanin työnäyte

Emaloitava kappale putsataan huolellisesti hehkutuskarstasta hienolla hiekkapaperilla. Sitten kuparin pinnasta pestään kaikki rasva pois ja kuivatetaan kappale huolellisesti. Kappaleen pintaan sivellään laventeliöljyä koska emalointijauhe tarttuu rasvaan paremmin ja rasva estää kuparin pinnan hapettumista. Myös manteliöljy sopii tähän, mutta on hieman liian öljyisää ja "kuplii" emalin läpi herkemmin.

Varovainen mutta reilu tupsuttelu käynnissä

Hienojakoinen emalijauhe ripotellaan kappaleen päälle (tuhti kerros, jotta kaikki reunatkin peittyvät). Tässä on hyvä käyttää vaikkapa Pirkka-nikseistä tuttua sukkahousua jotta jauheeseen ei sekottuisi klönttejä tai epäpuhtauksia.  Emalihan on hienojakoista lasijauhetta joka sulatetaan kappaleen pintaan joko emaliuunissa tai muinaistekniseen tyyliin tohottimella:

Kuumennetaaan reilusti!

Kappaletta lämmitetään kaasupolttimella altapäin jotta jauheet eivät lentäisi minne sattuu, ja siltikin reunoilta jauheet tuppasivat karkailemaan. Lämmitystä jatketaan niin kauan että jauhe muodostaa nestemäisen, kauttaaltaan kiiltävän lasipinnan esineen pintaan (tässä kohtaa lautaset jo hehkuivat punaisina). Kappaleen annetaan jäähtyä omassa rauhassaan, sillä veteen upottaminen hajottaisi lasitteen.

Valmiin kappaleen kuparipohja kiilloitetaan viimeisen päälle ja sitten nukkekodin asukkailla on täysin elintarvikekelpoiset emaloidut kupariastiat!

(Ja kiitos Leena P:lle kuvausavusta)