perjantai 28. maaliskuuta 2014

Hopeariipuke vanhoista markoista

Sain tilaustyön moottoripyörämieheltä. Hänelle oli periytynyt kasa vanhoja hopeamarkkoja joista osa oli ollut kuulemma isoisän kellonperänä. Toivottiin, että entistäisin kolikkokellonperästä kunnollisen modernin rintaneulan vanhaa kunnioittaen. Ja minä poikahan tein:

Hopeamarkat, lukkolaite, teräsjousi neulaksi sekä hopeaspiraalia josta tulee ketjua.

Tarpeet ovat tässä. Lukkolaitteen ostin valmiina koska halusin varmistua sen kestävyydestä. En ole kovinkaan montaa lukkoa vielä itse tehnyt joten tämä tuntui varmemmalta ratkaisulta. Vanhat hopeamarkat olivat juuri niitä samoja jotka olivat olleet isoisän kellonperinä, niissä näkyivät vielä juotosjäljetkin. Joku oli jossain vaiheessa repinyt kolikoihin juotetut lenkit irti, joten aloitin kolikoiden siistimisellä ihan viilan ja savipaperin kanssa ja juotin uudet lenkit vanhoihin kohtiin.

Minusta näissä kolikoissa on mahtavinta tuo takapuolen teksti. Markan rahassa lukee, notta "94.48  kappaletta naulasta selwää hopeata". Juuri näihin vanhoihin hopearahoihin perustuu sitkeästi elävä  käsitys siitä, että rahan tuhoaminen on laitonta. Laitonta oli rahan arvon alentaminen esim. kolikkoa viilaamalla tahi leikkelemällä. Nykyraha on pääasiassa vain symbolista, ja mikään olemassaoleva laki ei kiellä viilailemasta viisisenttisiä mikäli se on omaa ja laillisin keinoin hankittua pääomaa.

Kokosin siis hopeamarkat ketjuksi, suuremmasta pienempään, ja valmiiseen neulakiinnikkeeseen toivottiin kaiverrusta. Tämä onnistui vanhanaikaisella kaiverruskoneella.

Kaiverruskone
Tällaisia käsikäyttöisiä kaivertimia ei enää myydä missään, liki kaikki kultasepät ovat jo siirtyneet sähköllä toimiviin tietokoneohjattuihin härpättimiin. Korukurssin vetäjällä oli vielä jemmassa tällainen upea vanha laite ja siihen sopivat sablonit.

Tekstisablonit
Kaiverrin toimii vähän niin kuin 1980-luvun piirrustikut, jotka suurensivat tai pienensivät haluttua piirrosta vipuja hyödyntäen. Sablonista ladotaan haluttu teksti kommervenkkeineen, kaiverrettava pala asetellaan koneen terän alle ja teksti kohdistetaan sekä tarkistetaan haluttu fonttikoko. Sitten vaan kirjoitetaan sablonia myöten, ja terä piirtää saman kuvion kaiverrettavaan kappaleeseen.

Kaiverrus käynnissä. Hopeakappale näkyy puristuksissa puulevyn päällä.

Lopputuloksena perinteitä kunnioittava rintarossi moottoripyörämiehelle.


Köyhän miehen korut

Tein ystävälleni pari Kalevalaiseen maailmaan sijoittuvaan liveroolipeliin tarkoitettua korua ja vyönsoljen.


Vyönsolki on sahattu messinkilevystä ja pinta taottu kuviopunsselilla ruttuiseksi. Pieni hevosenkenkäsolki otti hurjat 15 minuuttia, se on väännetty 3 mm paksusta pronssilangasta ja taottu litteäksi.  Riipus on kuparilevyä ja kuvioaiheena on pelimaailmaan sijoittuvan suvun vaakuna.

Joskus on kivaa leikkiä koruilla ilman suurempia suorituspaineita. Tällaisissa liveroolipelihommissa tykätään yleensä että mitä rupusemman näköstä jälkeä niin sen hienompi koru: Ei ole nämä ihan Kalevala Korun mallistoa, ei... 

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Linnunpönttö

On se nyt kumma, kun talossa ei ole sopivia tikapuita että saisi vasta rakentamansa linnunpöntön puuhun. Piti purkaa entisen saunan lauteet jotta sai puutavaraa tikkaiden rakennukseen. Varastossa ei myöskään ollut sopivaa peltiä pöntön lentoaukon suojalevyksi joten sahasin sellaisen pronssilevystä.



Titityy-eläinten on parempi kanssa arvostaa tätä elettä. Meni yhden pöntön kanssa melkein koko päivä.

Lisää luontobongailua kanssaharrastajan blogissa: http://titivituntyy.com/

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Ovenkahvan korjaus ja lukkomekanismi

Uutena omakotiasujana sitä on joutunut muutamankin kerran googlailemaan erinäisiä ohjeita ja korjausmiehiä. On tullut haeskeltua mm. salaojitusten hintaa, hyvää muuraria, piirinuohoojaa, piipunhattujen tekijää, asbestipurkuhinnastoa ja sen sellaista. Pienempiäkin ohjeita joskus kaipaa. Esimerkiksi eteisen repsottava ovenkahva on harmittanut mieltä jo useamman kuukauden, koska sen takia ovea ei saa kunnolla kiinni (sillai ei-lukkoon) vaan se on pidettävä aina takalukossa että elukat eivät pääse karkuun. Edes postilaatikolle ei voi mennä ilman avainta ettei lukitsisi itseään ulos. Se tunne, kun aikoo vain käväistä ulkona patiolla vilvoittelemassa pesun jälkeen ja ovi naksahtaa että "tiks-lukkoon", on jotakin hiljaisen alistumisen, turhautumisen ja sanattoman raivokohtauksen välimaastossa. Eikä google tietysti löydä mistään kunnon kuvallisia ohjeita siitä miten ovenkahva korjataan.

No nyt pitäis löytää:

Ensin irroitellaan pukinsarvikahvojen peitelevyt ja kahvassa oleva sokka (sokka pitää kahvat kiinni toisissaan). Sitten kahvat lähtevät nykäisemällä irti kuin palapelin palaset.


Pukinsarvikahva. Molempien palojen keskellä on sokan reikä.

Seuraavaksi ruuvataan irti lukkopesä ovesta. Puukko on kätevä apuväline mikäli ruuvia joutuu kaivelemaan vuosikymmenten maalikerroksien alta esiin. 




Lukkopesä irtoaa ovesta pienellä kampeamisella ihan sormivoimin.



Seuraavaksi avataan lukkopesän päällä olevat ruuvit ja katsotaan kannen alle notta mitä se on syönyt.

Lukkopesä.
Katkennut jousi jonka takia ovenkahva repsotti
Internetin sanallisissa ohjeissa sanotaan, että lukossa olevan jousen löystyttyä tai katkettua sen voi korjata esim. taittamalla jousen seuraavasta ehjästä kierteestä uuden kiinnikelenkin. Ongelmaksi kohdallani muodostui se, että tässä mekanismissa ei ollut kyseisen mallista kierrejousta, vaan isompi ja järeämpi metallikierre jota ei noin vain väännellä uuteen muotoon. Olisihan tuolla verstaalla ollut vähän sitä sun tätä, mutta ei oikein tehnyt mieli käyttää jalometalleja lukon korjaukseen. Ihan niin rikas en sentäs ole

Päädyin siis halvempaan ratkaisuun, ja vaihdoin ulko-oven ja olohuoneen oven ehjän lukkopesän päittäin. Mutta ensin halusin kurkata ehjän mekansimin sisälle, ja siellähän se paljon puhuttu jousimekanismi olikin. Olohuoneen oven lukko jouti hyvin tähän hommaan, sillä ovi ei mene edes kiinni jonkun tee-se-itse-miehen "korjausten" jäljiltä.

Olohuoneen oven lukkomekanismissa löytyi kyllä kyseinen jousi, ja se oli täysin ehjä. Ilahduin.

Aiempien korjailujen jäljiltä jäi pari ylimääräistä ruuvia. 
 Kokoaminen tapahtuu käytännössä samalla tavalla kuin purkukin, mutta käänteisessä järjestyksessä: Lukkopesä kiinni ja paikoilleen oveen, ovenkahvat solautetaan sisäkkäin ja sidotaan toisiinsa sokalla. 

Sokka irti!

Tässä kohtaa meinasi taas tulla tenkapoo, sillä sokan rei'ät olivat jääneet vähän turhan pitkälle oven sisälle, koska joku tee-se-itse-mies on päällystänyt olohuoneen ovea vanerilla huomioimatta ovenkahvojen ulottuvuuksia. Piti venkslata uusi sokka vanhasta naulasta ja työntää se vinosti paikoilleen pihdeillä. Oikeastihan näissä kuuluisi olla sokkana sievä pienenpieni ruuvi. Usein se on kadonnut ja korvattu milloin milläkin rautalangalla tai naulanpätkällä. Perinteitä kunnioittaen siis minäkin nappasin löytönaulan uusiokäyttöön! Lopuksi ruuvataan kahvan peitelevyt paikoilleen ja varmistetaan että kissa ei saa ovea yksinään auki.

Tama-kissa olisi jo kovasti menossa ulos.

Enää ei ovenkahva repsota ja ulkonakin uskaltaa piipahtaa ilman avainta! 

Vielä tekijän vinkki: näin digikameran aikakautena kannattaa hyödyntää kameraa korjaushommissa. Jos purkaa jotakin mekanismia mikä ei ole itselle aivan tuttu, kannattaa valokuvata jokainen vaihe erikseen. Sitten, jos mekanismi leviää käsiin jostain syystä, on ainakin jokin referenssi millä sitä voi lähteä uudestaan kokoamaan. Toimii esimerkiksi polkupyörän keskiötä huoltaessa.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Galluppi

Koska blogimaailman sosiaalinen paine. Lukee ken tahtoo:

Säännöt:
Kerro keneltä sait haasteen
Ensimmäinen kuva on tärkeä kuva tai pieni kollaasi blogistasi
Haasta ne, jotka mainitset haasteessa

Haaste tuli MiunMaun kautta. Hän on vakiolukija, koruntekijä, blogiystävä.
 

Ensimmäiseksi kuvaksi nappasin käsin tikatun kirgiisimaton. Se ehkä parhaiten yhdistää ne asiat mitä tässä blogissa enimmäkseen olen käsitellyt: historia, materiaalit, taito, kärsivällisyys ja visuaalisesti näyttävät lopputulokset.

YLEISTÄ:

Milloin perustit blogisi?
Aloitin blogin pitämisen niihin aikoihin kun pääsin muinaisteknikan koulutuslinjalle. Halusin valottaa lukijakunnalle ja kaukana asuville ystävilleni sitä arkea mitä käsityöläisten opinnoissa oikeasti kohdataan.

Mistä blogin nimi tulee? Mikä on nimimerkkisi tarina?
Kipene on murresana "pienelle" tai "rahtuselle". Ruoanlaitossa sanottaisiin että "laita kipene suolaa". 

Äidinäitini kutsui minua Kipeneeksi, luultavasti koska olin serkussarjan kitukasvuisin yksilö. Nimi oli aika herttainen ja adoptoin sen pseudonyymikseni aikuistuttuani. Mummon pieni Kipene...

ARKISTO:

Näytä jokin vanhoista bannereistasi:
Banneri? Pitäisikö tässä olla semmoinenkin? En ole näemmä koskaan jaksanut vaivautua.

Viimeisin kommentti, joka sai sinut hymyilemään:
Juuri tuon edellämainitun MiunMaun vastaus kirjoitukseeni missä esittelin ensimmäistä hopeaneulaani (jonka olin tehnyt paksuhkosta hopealangasta) " Langasta? Langasta?! Tangosta, sanoisin mie. Köyhän parsinneula - hopeasta." 


Muutama kuva sinusta vuosien varrelta:
Eiköhän niitä viime vuosien kuvia ole esitelty jo eestä ja takaa. Tos o tommoi aika vanha kuva, olisko jostain vuodelta -85: 
 
Sisko ja sen veli



POSTAUS:

Postaus mistä olet erityisen ylpeä?
Turun Linnan tykkimiehenä olemisesta olen tosi ylpeä. Siinä on jotain historiallista,  koruteknistä, oikeasti toimivaa aseistusta, täydet pisteet saanut lopputyö sekä yksi Turun Linnan vetonauloista samassa paketissa.

Postaus, joka oli kuukauden suosituin?
Tässä kuussa eniten tuntuu kiehtovan mädättämisestä kertova inhorealistinen ja runsailla raadon kuvilla kuvitettu postaus. Kaikkea ne ihmiset viitsivätkin lukea...
 
Postaus, minkä haluat kaikkien näkevän?
Pronssikorun teon kaikki työvaiheet. Korunteko on tarkkaa käsityötä. Teolliset korut ovat asia erikseen, sillä niitä tehdään liukuhihnalla, mutta pienet erät ovat yllättävän ison työn takana. Postaus toivottavasti valaisee sitä, miksi käsityöläisten koruilla on kovempi hinta kuin tusinatavaraa myyvien koruliikkeiden vastaavilla versioilla. Kyseistä tekstiä on myös linkitetty ahkerasti eteenpäin sillä se kävisi kuulemma opetusmateriaalista.

SEKALAISTA:

Oletko tehnyt teemaviikkoa?
Teemaviikkoa? Hyvä kun muistan edes kirjoitella blogiini kerran viikossa. Tahti on vähän hidastunut, kun projektit ovat tulleet kunnianhimoisemmiksi ja aikaavieviksi. Yritän muistaa lisätä sisältöä vähintään pari kertaa kuussa, niin pysyvät internetkontaktit edes jotenkin pystyssä.

Onko sinulla yhteistyökumppaneita?
Muutama yritystoimintaa pyörittävä ystävä löytyy. Yhteistyö on tähän saakka ollut enemmän talkooapu-markkinakaveri-mentorointi-meininkiä, mutta ilman heitä en olisi päässyt näinkään pitkälle. 
 
Kiitos Vaskikäärme, Black Clothing Hiiden, Tmi Nämäkädet, Osuuskunta Tuulenpesä ja muut jotka tästä varmasti unohdin.

Oletko ikinä ollut blogitapahtumassa?
Jestas, onko sellaisiakin? Voisin varmaan järjestää jonkin teemapäivän tuolla navetalla. Kesemmällä voisi harjoittaa porukalla vaikka lankojen värjäystä.

TILASTOT:

Sivunkatselumääräsi tällä hetkellä?
21 654
Lukijamääräsi tällä hetkellä?
37

Päivän sivunkatselumääräsi tällä hetkellä?
27 (osa on taatusti ohjautunut roskapostipalvelimilta)

LUKULUETTELO:

Blogi jonka postauksia odotat eniten?
Before the automobile -blogi jota pitää suomalainen ompelijataituri. Jotkut sitten vaan osaavat, ja me muut huokaillaan täällä ruutujen toisella puolella. 

Blogi, joka on luettelon ensimmäinen tai viimeinen?
Ystäväni pitämä Rukinrulla. Siel on aina kaikkea tosi pehmeää. 

Blogi, mihin liityit lukijaksi viimeksi?
Taitaa olla hengenheimolaiseni Vuoden Siivoojan pitämä blogi This is not the life I ordered. Kirjoittajan kuiva huumori uppoaa kuin ruosteinen leka vanhaan venäläiseen Ladaan.

KUVIA

Näytä kolme tärkeää kuvaa blogistasi
Blogissa on yli 900 valokuvaa viimeisen kolmen vuoden ajalta, joten kolmen valitseminen tekee aika tiukkaa.


Saippuanvalmistus pääsee tähän mukaan, koska sen olen opetellut omin nokkineni luokkatoverini Leenan kanssa. Meillä oli vain joitain summittaisia esimummojen ohjeita tyyliin "ota rasvaa ja lipeätä ja keitä". Kokeilemalla ja keksimällä opettelimme miten saippuaa tehdään aivan alusta eli tuhkasta saakka. Saippuan kohdalla puhutaan siis puhtaimmasta (heh) oppimiskokemuksesta yrityksen ja erehdyksen kautta. 

Marionettiankka on mukana koska ankkaa tehdessäni laitoin kaikkeni peliin. Työ valmistui likipitäen viime tingassa päivää ennen näyttötutkintoa. Lisäksi työssä kokeilin itselleni täysin vieraita tekniikoita (veistäminen, puun muotoilu, hopeointi, suurten kappaleiden juotokset) vaikka tiesin että hommassa tulee kiire. Näyttötyötä tehdessäni (kolmatta viikkoa putkeen) jo koulun siistijäkin kävi ihmettelemässä että kuinka sinä aina olet paikalla jo aamulla ennen kahdeksaa kun yleensä täällä on väkeä vasta kymmenen jälkeen. Oli pakko kun halusi tehdä hyvää.

Äksöniä tihkuva valukuva on mukana, koska siinä tiivistyy hyvin se jännitys joka oli koko ajan läsnä kun pronssihommia tehtiin. Välineet eivät ehkä olleet parhaita mahdollisia eikä allekirjoittanut ollut niin kokenut valumies kuin mitä olisi halunnut olla, joten koko ajan sai olla p*skat housuissa että onnistuuko vai kaatuvatko pronssit syliin ja aina pumppu takoi tuhatta ja sataa. Kertaalleen oli pakko poistua ripeästi takavasemmalle, kun kipsiin kaadettu sula pronssi yllättäen syöksyi silmille kuin tulivuori konsanaan. Jälkeenpäin kyllä hirvitti. 

 
 

Bonuksena vielä yksi extratärkeä kuva viime elokuulta, kun mentiin pahemman puoliskon kanssa vihille. Eipä sitä varmaan enempää tartte selitellä. 

Kipene kuittaa.