Kasvikurssilla

Vietimme tässä mukavan viikonlopun Euran Koskeljärven maisemissa tutustuen kevään kasveihin villiyrttiekspertti Ossi Kakon seurassa. Viime reissusta onkin ehtinyt jo vierähtää tovi.

Matkalla lintutornille

Olisiko käpytikka käyttänyt puunrunkoa apuvälineenä?

Taulakääpä oli päässyt kasvamaan metsässä melkoisen isoksi

Pakurikääpää ihmetellen

Tämä pakurikääpä oli suurimpia yksilöitä mitä ohjaajakaan oli nähnyt. Samalla tämä toimii hyvänä mallina millaiseksi pakuri voi kasvaa kun sen annetaan kasvaa rauhassa (vinkiksi kaikille "pakuriherätyksen" saaneille: antakaa niidenkin kasvaa). Pakuri lisääntyy itiöistä ja se tuottaa itiöitä vain kerran elinaikanaan, lähellä elinkaarensa loppua. Tämä yksilö oli lisääntymiskypsä, arviolta jopa 30-vuotias. Keräsimme mukaan vain maahan pudonneet kappaleet ja jätimme veitikan tuottamaan lisää pakuria tuleville polville.

Nokkosenversot aluillaan

Osmankäämen juuret sisälävät keväällä vain vähän syötävää, enemmänkin pelkkää tärkkelystä.

Hirven jalanjäljet

Ylivuotisia karpaloita poimimassa. Maku oli hieman käynyt.

Napajäkälä päältä

 Napajäkälä alta

Napajäkälä soveltuu kuulemma mm. muhennoksiin. Paahdettuna siitä saa eräänlaista "muinais-sipsiä". Maku on lähinnä jäkälämäinen, tekstuuri kuivakka ja jauhoinen. 

Sianpuolukka.

Jauhoisan marjan tekevä sianpuolukka soveltuu virtsatietulehduksia lievittäväksi teejuomaksi. Paahdetuista lehdistä saa tupakan kaltaista tuotetta. Kasvi on helppo sekoittaa puolukkaan. Sianpuolukka kasvaa yleensä suurina mättäinä.

Peuravainaa

Löysimme todella paljon eläinten jälkiä ja jätöksiä, jopa yhden pesäkolonkin. Hirvenjälkien lisäksi vastaan tuli pari hiljattain syötyä peuraa. Eläimen luita oli raahattu ympäri metsäaukeaa siihen tyyliin, että saattoipa hyvinkin olla susilauman työtä. Näillä seuduillahan viime talvena metsästettiin pantasusi Auli.

Evästauko

Urhea raitisilmamyrkytyksestä kärsivä joukkomme lähti sunnuntai-iltana Eurasta kohti kotia. Samalla jäimme odottamaan innolla kurssin kakkososaa joka järjestetään jo parin viikon päästä!

Vaihtokaupoilla

Taitoa on ja tahtoa, mutta on joitain asioita joihin en kykene tai joita en vaan halua tehdä. Yksi inhokeistani on kutominen/neulominen. Pidän kuitenkin kasveilla värjäämisestä, joten minulla on laatikollinen kauniita villalankoja mutta mitä niistä tekisi. Ongelma ratkesi jo viime talvena kun opiskelukaverini R. totesi ohimennen että "keksippäs mitä voisi seuraavaksi kutoa". Totesin näppärästi että tarvitsisin villapaidan, ja siitä se sitten lähti.

Toimitin R:lle ison kasan villaa ja hän näppäränä käsityöläisenä pisti neuloen minulle komian ja lämpimän villapaidan. Harmi vaan ettei tässä nyt sattunut olemaan hyvää kuvaa paidasta. Laitan parempaa potrettia sitten kunhan jaksan taas leikkiä kameralla.

Villapaidassa on käytetty viime syksyn lammasmarkkinoilta voittamani lankakerät. Itse värjätyistä langoista löytyy mm. kokenillia, koivua, suopursua ja krappia (kolmea eri sävyä).

Vastineeksi R. toivoi huovutettua reunusta rottinkiseen vauvankoppaan tulevalle uudelle perheenjäsenelleen. Väritoiveena oli vaalea, mutta muutoin sain vapaat kädet. Ja minäpä pistin tohinaksi:

Sängynsuojusta kiertävät suomalaiskansalliset eläimet: hirviherra, karhuemo lapsineen sekä kettunen. Suojus on huovutettu kokoon käsin ja rullattu sitten tiiviiksi bambuverhon sisällä. Suojuksen yläreunoihin on huovutettu kiinni huopanarut joilla reunuksen sai kätevästi solmittua sängyn laitoihin.

Asiakkaat olivat tyytyväisiä. Niin minäkin.

Sovelluksia leluille

Tee-se-itse korvakorut LEGO-palikoista! Pronssivalettuina tietty.

Juotin pikkulegojen taustoiksi ohuet hopealevyt jotta pronssikorut eivät värjäisi ihoa patinoituessaan. Korvistapit ovat valmista ostotavaraa, 925-hopeaa.

Nämä ovat tosi hauskoja nappikorviksia ihan sellaisenaankin, mutta lysti sen kun lisääntyy siinä vaiheessa kun niihin alkaa kiinnittää oikeita LEGOja! Kuka haluaa rakentaa omat korvakorunsa?

Nämä olivat lempikoruni heti valmistumishetkestään lähtien.

Ankan rekursio

Kuljeskelin taannoisilla antiikkimessuilla viikinkimekossani esittelemässä muinaisyhdistystämme. Mukanani kannoin Päivi Ankkaa jolla oli myös viikinkimekko yllään. Siinä viikonlopun aikana ystävättäreni heitti idean että "Eikös Päivi Ankalla pitäisi myös olla oma ankka?"

Naureskelimme ajatukselle sillä parisenttisen nuken tekeminen olisi lähinnä typerää, puhumattakaan työn vaikeustasosta.

Ähäkutti!

Tämän pikkuvekkulin korkeus on 3,2 cm. Ankka on pronssivalettu, sen käsivarret ovat tehty paksusta pronssilangasta ja niitattu kiinni vartaloon. Toisin sanoen sillä on liikkuvat kädet. Mekko on ohutta puuvillaa joka on ommeltu suoraan nuken päälle. Vyönä ja olkaimina helmikirjailulanganpätkä. Kuvista on vaikea huomata pikkuankan kenkiä mutta sillä on jaloissaan pikkuiset korkokengät ihan kuten esikuvallaankin!

"Onko tämä tosiaan minulle?!" tuumii Päivi Ankka

Katsokaa nyt kuinka iloiseksi Päivi Ankka tuli omasta nukesta!

Tahtoo sanoa että älkää vitsailko käsityöideoilla ellette halua että toteutan ne vielä ihan vaan teidän kiusaksenne :D

(Ja 2000 vuoden päästä arkeologit saavat taas raapia päätään ja miettiä että minkä ihmeen hedelmällisyyskultin jumalolennolla on ankannokka ja korkokengät)

Oma verstas

 

Nyt se alkaa! 

 

"No heh heh!"

Meikälikka vuokrasi itselleen oman nurkan isosta verstastilasta. Täällä sopii sotkea ja sählätä paljon paremmin kuin keittiön pöydän ääressä. Samalla voin jo alkaa kuljetella omia työkalujani koululta  omalle verstaalle, sillä valmistun parin kuukauden päästä artesaaniksi ja joudun hyvästelemään koulun tarjoamat työtilat ja -välineet.

Sitäpaitsi verstaskämppikset ovat hauskoja. Samoissa tiloissa on pitänyt majaa eräskin kylttejä kerännyt henkilö.

Fasiliteetit.

Se ei ole mikään vika vaan ominaisuus!

Ulko-oven yläpuolella ohjeistetaan kulkijaa

Oma nurkkaukseni

Työpisteeni on vielä vähän köyhän näköinen. Dyykkasin verstaan nurkasta hylätyn vanerinpalan ja virittelin sen varastohyllyn ja korjausta odottavan pottakaapin väliin. Vähän vino se on, mutta eipä tuo lattiakaan ihan passissa ole. Varsinainen työpöytä on vielä hankinnassa (lue: työn alla koululla), mutta tällä pääsee oikein hyvin alkuun. Viritin kattoon työvaloksi kunnon rakennusvalaisimen. Se tuottaa myös mukavasti lämpöä, sillä iso verstas on melkoisen vilpoinen.

Pari iloista viikonloppua on jo vietetty verstastiloissa ja mietinnässä on mm. seinien maalaus/tapetointi.  Seuraava haaveeni onkin sitten vannesahan hankinta.