Kuralan Primitiivikisat

Viikonloppuna Turun Kuralan Kylämäessä vietettiin primitiiviasekisoja. Lauantaina ohjelmassa oli jousiammuntaa perinne- ja muinaisjousilla. Sää oli upea ja jousiampujat todella taitavia.

Osallistujat matkalla ensimmäiselle rastille

Jousimiehet rivissä odottamassa yhteislaukausta

Jousimiehet yhteislaukauksen jälkeen etsimässä nuoliaan

Useilla osallistujilla oli mahtavat asianmukaiset asusteet!

Kisoja katsoessa tuli oikein tunnontuskia siitä että oma jouseni on vasta alkutekijöissään, mutta ehkä jo ensi kesänä pääsen osallistumaan kisoihin. Viime viikolla nimittäin aloitettiin koulussa saarnijousen valmistaminen:

Höylätään saarnesta karkeaa jousen muotoa

Jousen selkä pitää saada yhtä syytä pitkin jotta jousi kestää

Kahvan mitat Kipeneen käteen sovitettuina

Jousen teossa on jälleen kerran tolkuttomasti työvaiheita ja vaikka koneet helpottavatkin sahaus- ja hiontatyötä on saarnessa siltikin paljon työstämistä. Helpolla ei kokematon tässäkään hommassa pääse.

Valmista tulee

Harjoitustyö on aina harjoitustyö eikä sikäli ole parasta tuotantoani, mutta ensimmäisten viikkojen tarkoitus on tutustuttaa tekijä työvälineisiin ja työstömateriaaleihin. Tässä on tutustuttu puukon ja kirveen teroittamiseen, puunkaatoon, karsimiseen, kuorimiseen sahaamiseen ja halkomiseen, vuolemiseen, kovertamiseen, hiomiseen, öljyämiseen ja puleeraamiseen.

"Lusikka" eli tanakka tököttikauha.

Lusikka siitä oli vissiin tarkoitus tulla, mutta lopputulos näyttää aika tukevalta kauhalta. Puolustuksekseni sanottakoon että satuin saamaan melko oksaisen kalikan joten vuoleminen oli paikoin melko raskasta, ja ikävin oksankohta sattui juuri keskelle kauhan pesää. Epäilen, että kauha taitaa päätyä työvälineeksi koivutisleen eli tökötin tekemiseen.

Viikonloppuna kokoon kursimani essu pääsi saman tien käyttöön ja voin todeta sen erinomaisen toimivaksi joskin hippasen liian lämpimäksi näihin elohelteisiin. Rumahan se on, mutta tarkoitus ennen tyyliä! Voin lämpimästi myös suositella viiltosuojahanskoja vasta teroitettujen puukkojen kanssa touhuamiseen.

Kipene porailee seuraavaa projektiaan.

Tarvikkeiden hankintaa

Koulutus alkoi viime maanantaina ja tähän mennessä kovilla ovat olleet vuolulihakset. Viikon ohjelmana on ollut puutyön perusteet ja lusikan vuoleminen tuoreesta koivupuusta. Ensin tietenkin käytiin kaatamassa se tarvittava koivu. Sitten opeteltiin teroittamaan puukot oikein.  Lusikat ovat suurin piirtein valmiita mutta eivät vielä kuvauskelpoisia.

Vesihiomapaperi ja muinoin tekemäni puukko

Viikonloppuni olen käyttänyt huilailuun ja kaikenlaisten tarvittavien työvälineiden listaamiseen ja valmistamiseen. Varaston perukoilta löytyi vanha revennyt nahkatakki joka sai kunnian muuttua tuiki tarpeelliseksi esiliinaksi. Jälki on melko rouheaa, mutta en ole koskaan ollut mikään huippuompelija. Sitä paitsi kissanperhana auttoi.

"If it fits in it, it sits in it"

Valmis essu

Aika näyttää onko lähes nilkkaan asti ylettyvä essu toimiva käytännössä. Onneksi materiaali oli ilmaista niin ei harmita vaikka joutuisikin tekemään koko homman uusiksi. Itse olen tyytyväinen.

Kasvivärjäyskokeiluja

Harrastan kasvivärjäystä koska minua kiehtovat luonnonvärit ja -materiaalit. Eri värisiä lankoja kertyy nurkkiin, mutta olen hirvittävän laiska kutomaan tai virkkaamaan niistä mitään. Kasvivärjäyksen yllätyksellisyys tekee harrastuksesta kuitenkin niin mielenkiintoista etten halua lopettaa. Lankoja voi aina vaihtaa ystävien kanssa esimerkiksi pieniin palveluksiin, tai sitten voi vaan jäädä odottelemaan sitä suurta virkkausinspiraatiota. Ehkäpä sitä voisi tehdä vaikka lautanauhoja tai ranteenlämmittimiä. 

Kutomani ranteenlämmittimet nokkos- ja suopursuvärjätyistä langoista

Kasvivärjäyskokeilu I

180 grammaa Hiiu Villan luonnonvalkeaa villalankaa
Raparperinlehtiä n. 500 grammaa, lisäksi varsia n. 150 grammaa (poimittu Turun Vanhalta Hämeentieltä 31.7.2009)

Vaiheet:

Konerasvalle haissut lanka pesty miedossa Fairy-vedessä ja huuhdottu huolella
Lehdet ja varret silputtu teräskattilaan, lisätty n. 5 litraa vettä
Lientä keitetty 3 x 30 min kahden ja puolen päivän aikana, annettu jäähtyä hiljakseen välillä. Liemeen on lisätty vettä aika ajoin, jotta vesimäärä pysyisi n. 5 litrassa.
Kolmantena päivänä liemi siivilöity ja siihen on lisätty kostutetut langat.
Lientä lämmitetty n. tunnin ajan 80-90-asteeseen (ei kiehuvaksi saakka)
Langat jätetty raparperiveteen jäähtymään yön yli.
Neljäntenä päivänä vaihdettu raparperivesi ja langat rautapataan vuorokaudeksi, lämmitetty vielä kerran 80-asteeseen ja jätetty yöksi jäähtymään.
Viidentenä päivänä huuhdeltu ja jätetty kuivumaan.

Langoista tuli harmahtavan vihreät mutta värin kestosta ei tässä kohtaa ole tietoa, sillä kerää ei ole vielä pesty tai pidetty auringossa. Raparperin oksaalihapon tulisi itsessään toimia puretusaineena, jolloin vältytään kokonaan kemikaalien käytöltä. Aika näyttää.


Kasvivärjäyskokeilu II

Värjäystä suopursulla:

Kerätty ja pilkottu tiivis ämpärillinen suopursuja. Pursut kerätty Äänekoskelta 5.8.09 ja jätetty ämpäriin likoamaan yön yli (järvivettä Keiteleestä).

Lanka oli luonnonvalkoista 75% villasekoitetta, perinteistä seitsemää veljestä. Ei esikäsitelty mitenkään erikoisesti.

Suopursuja keitetty järvivedessä n. 80 asteessa nuotiolla puolisentoista tuntia ja annettu jäähtyä 40-asteiseksi. Siivilöity pursut pois ja nostettu liemi takaisin nuotiolle. Vielä viileään veteen lisätty 40 g pieneen vesitilkkaan liotettua alunaa ja kaksi vyyhdillistä (n. 250 grammaa) järvessä kasteltua villaa. Seosta keitetty hiljaisella tulella 1,5 tuntia. Lopuksi langat huuhdottu lämpimässä vedessä ja jätetty kuivumaan.

Tulos: voimakas kullankeltainen sävy, kun pohjalangat olivat luonnonvalkeita.

Värjäri ja suopursulangat. Kuvan otti Kari Aliranta.

Kasvivärjäyskokeilu III


Ruskeaa ja punaruskeaa kiventieralla (kerätty Äänekoskelta 7.8.2009)

Sammalta tulisi olla painon puolesta yhtä paljon kuin lankojakin. Kostutettu lanka ja sammal mätetään samaan kattilaan kerroksittain ja keitetään 80 asteessa 2-3 tuntia. Annetaan jäähtyä ja huuhdotaan tarttuneet sammalet pois ronskilla kädellä. Apuaineita ei tarvita.

100% alpakkavillasta tuli selkeästi punertavanruskeaa. Harmaa 75% Nalle-lanka muuttui perusruskeaksi. 

Herkullinen kiventieraliemi

Kasvivärjäyskokeilu IV

Oranssia ja vihreää sipulinkuorilla (ulkomaista sipulilaatua)

Keitetään sipulinkuoria n. 1 h, annetaan jäähtyä 40-asteiseksi ja lisätään aluna (15 % langan painosta) sekä kostutetut langat. Lämmitetään 80-asteiseksi ja pidetään lämpöä yllä vähintään tunti. Jäähdytetään ja huuhdotaan huolellisesti.

Jostain syystä alunan lisäämisen jälkeen liemi alkoi muistuttaa yli-ikäistä maitoa silloin kun sitä lorauttaa vahingossa kuuman kahvin sekaan. Väri kuitenkin tarttui: valkoisesta "Nalle Aloe Vera"-langasta tuli kirkkaan oranssia ja perusharmaasta Nalle-langasta vihertävänsävyistä

Nallen harmaa lanka näyttää läheltä selvästi tekokuituiselta - en suosittele. Muutoin tekokuitua sisältävät langat ovat värjäytyneet kauniisti. 

Sipuliliemi emalivadissa

Esimerkkilankoja: kaksi suopursulla, kaksi sipulilla ja kaksi
kiventieralla värjättyä lankaa. Sävyerot johtuvat villan pohjavärien
vaihtelusta (valkoisia ja harmaita lankoja)